Uskonto ja AAL

[JJ]

Tilasin 12 askelta ja pari ensimmäistä askelta luettuani oli pakko lopettaa, sillä teksti vaikutti aivan liian uskonnolliselta minun makuuni.

Haluaisinkin kysyä ryhmissä käyneiltä, onko ryhmissä uskonto mukana keskusteluissa? Onko uskonto läsnä jollain tavalla ryhmissä.

Mikäli on, ihmettelen suuresti, minkä vuoksi AAL antaa mielikuvan, että ei ole uskontoon sitoutunut yhdistys ja sitten kuitenkin materiaaleissa puhutaan Jumalasta tai Korkeammasta voimasta...

Mielestäni on suuri ristiriita siinä, että "mainostetaan" ettei AAL:ssä ole kyse uskonnollisesta toiminnasta ja sitten materiaaleissa puhutaan melkein koko ajan Jumalasta... Miksi näin on?

Olin todella iloinen löydettyäni AAL:n ja halusin lähteä ryhmiin mukaan, mutta 12 askelta tilattuani kynnys osallistumiseen nousi, sillä en haluaisi lähteä kuuntelemaan uskonnon sekaisia puheita.

Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja tästä aiheesta, sillä itseäni hämää tuo ristiriita todella paljon. Uskonnossa ei ole mitään pahaa, mutta haluan osallistua sellaiseen toimintaan, jossa ei ole uskonto mukana.

[Krisse]

Moi JJ!

Hyvä kun kysyt, etkä ole ollenkaan ensimmäinen.. Itse ihmettelin samaa mennessäni ryhmään vuosia sitten. Asia selviää parhaiten ryhmässä käymällä, siellä ei puhuta uskonnosta (noin niinkuin "sanan saarnaamisena") yhtään. Jos joku haluaa puhua esim kasvatuksestaan tms niin asiaa saa toki käsitellä omassa puheenvuorossaan.

Askelvihko puhuu jumalasta/ korkeammasta voimasta merkityksessä, jonka jokainen saa määritellä itselleen sopivaksi. Ateisteja ja skeptikkoja ja vaikka mitä käy ryhmässä, saa ja pitääkin käydä. Ohjelma auttaa meitä toipumaan omavoimaisuudesta ja tarpeesta kontrolloida kaikkea; minusta tuo KV-juttu on ajattelun väline siihen suuntaan. Sen voi omaksua tai olla omaksumatta.

Keskustelen mielelläni tästä tärkeästä asiasta, laita vaikka yksäriä jos haluat ennen ryhmään menoa puhua asiasta tarkemmin. Ja muut yhteisön jäsenet varmaan myös mielellään kertovat oman kantansa tähän.. Ohjelma ei ole sitoutunut mihinkään suuntaukseen tai tahoon, ja jollain mystisellä tavalla se oikeasti toimii! Vaatii vain rohkeutta perehtyä asiaan ja vetää johtopäätökset kokemuksen pohjalta.

Onnea ja menestystä itsetuntemuksen tielle JJ!

[jälkipuinti]

Hei,

minä en kuulu kirkkoon, en usko jumaliin enkä raamattuun. Olen käynyt 10v ryhmissä. Minulla on korkeampi voima. En selittele sitä sen kummemmin, mutta se auttaa. Eli kuvitelma etten ole yksin, että kaikki hyvä ei ole vain minun ansiotani. Tarkoitukseni on pienentää vahvaa kaikki tietävää minääni. Löytää nöyryyttä. Minä en ohjaa kaikkea. Sairastun jos yritän kontrolloida kaikkea. Haluan opetella luovuttamista.

12 askeleesta olen saanut työkaluja joita voin kayttää kun on tarvis.
Meni muutama vuosi ennenkuin hoksasin ettei minun tarvitse uskoa jumalaan josta raamattu kertoo, vaan voin kokeilla ihan omia tapoja. Ensin minulla oli turvana kuvitelma enkelin siivistä jotka ovat ympärilläni. Se kai tuli kauniista laulusta joka liittyy aal viikonloppuihin..Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...Se lohduttaa ja rauhoittaa.

Sittemmin olen alkanut kiittämään joka ilta (tai muulloinkin) nukkumaan mennessäni. En tiedä ketä kiitän..Itseäni? Elämää? Ja puhun itselleni mielessäni ettei ole mitään hätää, koska saatan olla usein iltaisin aika ahdistunut ja uni ei meinaa tulla.

Ajattelen että olen alkanut kasvaa omaksi vanhemmakseni. Lohdutan, autan...kaikkea sitä mitä en omilta vanhemmiltani saanut. Tietenkään yksin en pärjää, vaan muiden ryhmäläisten tuella. Varsinkin niiden joiden kanssa olen lähemmin ystävystynyt. Joille voin puhua kaikki asiat.

Tämä on mielestäni hengellisyyttä, sitä kai nykyään haen ryhmistä. Tyyneyttä, rauhoittumista, suhteellisuuden tajua, avoimuutta, asiat pienenevät kun niistä puhun. Häpeä vähenee.

Useampaan vuoteen minua ei ole enää häirinnyt, kovin paljoa, jumala sana teksteissä. Se voisi olla KV, mutta kun ei ole niin ei ole, minun ei tarvitse välittää siitä.

tyyneyttä,rohkeutta,viisautta sinulle, tulet ryhmiin tai et

Lisään vielä että tämä on minun kokemukseni. Muilla on omansa.

[svk]

Moikka!

En ole ikinä käynyt missään ryhmässä. Olen kuitenkin ajatellut, että uskaltautuisin käsittelemään tapahtuneita asioita. Ehkä uskaltaudun ryhmäänkin aikanaan. Asiani ei kuitenkaan koske ryhmään uskaltautumista, vaan tätä jumala tai korkeampi voima teemaa.

Itse en tiedä mihin uskon, enkä ehkä ikinä tule tietämäänkään. Te joilla on jokin korkeampi voima, olette onnellisessa asemassa, sillä siitä on varmasti apua teille Itseäni kuitenkin ahdistaa tällaiset puheet korkeammasta voimasta tai jumalasta, miksi en voisi vain olla. Tarvitsenko jonkun korkeamman voiman, jotta elämäni olisi parempaa? En voi uskoa, että olen ainoa joka ahdistuu sanasta "jumala" tai ajatuksesta että pitäisi keksiä jokin korkeampi voima, jos sellaista ei luonnollisesti minulla vain ole.

Tiedän, että korkeampi voima voi tarkoittaa mitä vain. Siinä on kuitenkin uskonnolinen lataus. "Voima" ja varsinkin se "korkeampi", viittaa selvästi siihen, että on jotain meitä korkeampaa. Voitte pitää minua kehittymättömänä, kun en ole vielä selittänyt maailmaa itselleni, mutta en haluaisi, että tällainen ryhmä selittäisi maailmaa itselleni minun puolesta. Tietenkin saan kaikkialta uusia ajatuksia ja maailmankatsomuksia, mutta en haluaisi yhdistää ns. "paranemis prosessia" ja maailmankuvani löytämistä toisiinsa, sillä pelkään niiden vahingoittavan toisiaan. Kuulostaa ehkä todella hölmältä ja oudolta

Olisiko mitään mahdollisuutta, että olisi ryhmä joka olisi oikeasti täysin uskontoon tai korkeampaan voimaan sitoutumaton? Olisi vain niin paljon helpompi mennä sellaiselle.

[Krisse]

Minä opin olemaan takertumatta jumala/ kv/ hengellisyysasiaan käymällä sitkeästi ryhmässä. Ajattelin, että tutustun ohjelmaan laajasti, etten tule heittäneeksi lasta pois pesuveden mukana. Huomasin, että itsetuntemus ja vertaistuki toimivat minulle välineenä parempaan elämään, viis muusta.

Jos sitten päätyy myöhemmin pohtimaan hengellisyyttä niin sekin on mahdollista, mutta ei pakollista. Ohjelma teksteineen on vain ehdotus, pääasia minun mielestäni on a) halu toipua ja b) itsetuntemuksen työstäminen omaan tahtiin. Mieluummin rauhassa ja prosessin eri vaiheet hyväksyen. Ihan luvan kanssa siis ohjelmasta saa ottaa mitä haluaa ja jättää loput. Hengellisyys sopii joillekin jumalan tai kv:n muodossa ja sen esiintyminen osana ohjelmaa ei haittaa mitään.

Toivon empiville rohkeutta hypätä mukaan, tutustua ryhmän toimintaan ja vetää johtopäätökset sitten, kun on käytännössä nähnyt miten ns.uskonto ryhmässä näkyy tai ei näy. Suora keskustelu jonkun pidempään mukana olleen kanssa voi olla hyvä tapa aloittaa, kriittiset ja vaikeatkin kysymykset otetaan ilolla vastaan.

[Tonteria]

Nämä jumalajutut melkein estivät itseäni menemästä ryhmään. Käsitän kyllä, että ei ole kyse mistään uskonnon pakkotuputuksesta, vaan tuo hengellinen ulottuvuus on apuväline omaan kasvamiseen ja esim. pakonomaisesta kaiken kontrolloimisesta luopumiseen. Silti tökki koko ajatus. No, en antanut tökkimisen estää vaan painelin jo samana päivänä ryhmään, ja olin erittäin tyytyväinen: vaikka teksteissä lukisi mitä, kukin puhuu omista lähtökohdistaan, ja ainakaan meidän ryhmässä mikään yliuskonnollisuus ei paista mistään. Sain toiminnasta tasapainoisen ja jokaista yksilöä kunnioittavan kuvan. Kerroin heti ryhmän alussa, kun sääntöjä käytiin lävitse, että olen allerginen uskonnolle oltuani mukana vahvasti yksilöä kontrolloivassa lahkossa. Sekin helpotti heti, kun sain asiasta kerrottuani (omissa silmissäni) oikeuden olla mitä mieltä haluan. Tämä oikeus minulla varmaan ryhmäläisten mielestä oli ilman muuta, mutta eihän tällaisella toisten tahtoon mukautujalla sitä omasta mielestään ole.
Kirjat ja käytäntö ovat eri asioita. Kirjoissa käytetyistä sanoista ja lauseista tulee itselle ajatuksia ja tunteita, ja niitä sitten voi purkaa ryhmässä oman puheenvuoron aikana. Kukaan ei pakota mitään. Lopuksi oltiin piirissä, pidettiin käsistä toisiamme ja lausuttiin pieni rukous. Minä en lausunut, mutta nautin rukouksen sisältämästä elämänviisaudesta sekä ryhmään kuulumisesta. Älä turhaan arkaile, mene mukaan vain katsomaan, mitä homma on. Aina sieltä pois pääsee! <3

[vesiheina]

Itsekin toivoisin että teksteissä sanottaisiin korkeampi voima, eikä Jumala.
Itse ajattelen, ettei korkeamman voiman ei tarvii olla korkeampi - se olla vaikka lamppu, rusina tai äitimaa - kunhan sille saa lykättyä vastuun. Hoitakoon se asiat, joita minä en voi. En voi päättämällä hallita sitä että herään huomenna terveenä. Sekään ei ole oikeasti minun käsissäni. Niin kuin ei mikään mikä ulottuu tätä hetkeä kauemmas tai on muitten tekoa. Vain omaa itseään tässä hetkessä voi muuttaa ja sekin on joskus tosi vaikeaa. Hetki kerrallaan. Teen jalkatyöni, KV päättää lopputuloksen, eikä minun tarvitse huolehtia.
Tämän ajattelen itse olevan syy, mihin korkeampaa voimaa aal:ssä tarvitaan.

[Euphonium]

Olen vasta AAL:n alussa ja olen ollut ateisti koko aikuisen ikäni. Jumala-sana ei kuitenkaan häiritse minua. AAL ei ole mikään uskonnollinen yhteisö, vaikka ainakin ryhmässä, missä olen käynyt luetaan tyyneysrukous lopuksi. Minäkin osallistun ja se tuntuu hyvältä, vaikka en uskokaan, että mikään Jumala on se, miltä voin saada tyyneyttä. Tällä hetkellä uskon ainakin, että AAL on itseäni suurempi, eli korkeampi voima.

[ZeroOfFour]

Olen harkinnut hakeutumista Aal-ryhmään, ja myös minua tämä jumala-asia mietityttää. Maailmankuvani on naturalistinen ja tieteeseen perustuva, en usko jumaliin enkä myöskään mihinkään persoonattomaan yliluonnolliseen "voimaan". En vastusta uskontoa, enkä todellakaan halua väheksyä tai pilkata kenenkään uskoa. Jos joku on tyytyväisempi ja toimii eettisemmin uskontonsa ansiosta, niin hieno juttu! Itse en kuitenkaan pysty uskomaan, vaikka pyörittelisin asiaa mielessäni miten.

Vaikka täällä on sanottu, ettei tarvitse olla uskonnollinen osallistuakseen, usko jumalaan tai ainakin johonkin siihen verrattavaan vaikuttaa olevan 12 askelessa keskeisessä osassa. Eikö koko idea vesity, jos ei olekaan mitään kaikkivoipaa entiteettiä, jolle pystyy esimerkiksi kommunikoimaan pyynnön poistaa luonteenviat?

Jos uskominen jumalaan ei ole tässä se juttu, miksi sitten 12 askelessa se mainitaan usein? Vaikuttaa mielestäni aika hämmentävältä ja ristiriitaiselta, että ohjelmaan kirjoitetaan yhtä ja tarkoitetaan toista.

[vesiheina]

Hei, myös minusta on ärsyttävää ja turhaa että käytetään sanaa jumala, kun tarkoitetaan korkeampaa voimaa.
Se käsite on erittäin tarpeellinen, lähes välttämätön toipumiseen. Jos stressaat huomisesta terveydestäsi/säästä/muiden ihmisten käyttäytymisestä/pelkojen ja ahdistusten palaamisesta, voitko itse päätökselläsi säätää näistä mitään? Et voi.
Et voi vallita juuri mitään. Teet sen minkä voit, ja tätä ohjelmissa sanotaan jalkatyöksi. On itse hoidettava terveyttään, käyttäydyttävä ihmisiksi, hoidettava itseään jne. mutta lopputulos ei riipu pelkästään itsestä, ei koskaan.
Korkeamman voiman jokainen määrittelee miksi haluaa.
Tärkeätä on vain se, että se auttaa saamaan mieleen rauhan. Kun en itse, omavoimaisesti, voi teoillani hallita kaikkea, voin rentoutua ja antaa vastuun lopputuloksesta KV huomaan.
Tiede antaa ennusteita ja todennäköisyyksiä. Varmuutta se ei tuo. Mieleen saa rauhan kun heittäytyy elämään sen epävarmuuden varassa, että ei ole täydellisessä vastuussa lopputuloksesta. Tekee sen minkä voi ja lopettaa stressaamisen. Kun lapsena se turva-back up puuttui, piti yrittää selvitä ylivoimaisista tilanteista aina yksin. Nyt ei tarvitse. Huokaisee vain että Huolehdi sinä kv, minä teen minkä voin.