Mitä eroa AAL:llä ja Al-anonilla?

Avoin kyselypalsta AAL:ään menemistä harkitseville ja uusille alkkareille. Alkkarit vastaavat.

Valvoja: webmaster

Mitä eroa AAL:llä ja Al-anonilla?

ViestiKirjoittaja surusilmä » 13 Huhti 2007, 09:36

Hei!

Olen uusi tällä foorumilla. Minua on vaivannut sietämätön tuska ja masennus niin kauan kuin muistan, joskus pitempiä, joskus lyhyempiä jaksoja. Tuntuu etten enää voi mennä eteenpäin, ellen tee tälle jotain. Kaikki väistöliikkeet on kokeiltu, pakonomainen suorittaminen, urheilu, syömishäiriöt, uskonnollisuus, eläminen ikään kuin ei sattuisi, maaninen touhuaminen väsymystään kuuntelematta.

Lapsuuteenhan ahdistuksen jäljet tietenkin johtavat. Perheeni ei ollut varsinainen alkoholistiperhe. En ole joutunut pakenemaan yöhön isäni riehuessa kirveen kanssa. Vanhempani erosivat kun olin pieni, isä ei ottanut enää vastuuta. Jäin äitini kanssa, joka on melkoisen tasapainoton. Jouduin jo pienenä ottamaan vahvan roolin, tasapainoilemaan, varomaan että äitini pysyisi kasassa eikä menisi toimintakyvyttömäksi. Uhrasin lapsuuteni äitini tukemiselle ja kuuntelemiselle. Omaa pahaa oloa ei voinut ilmaista, sillä se ei ollut mitään verrattuna siihen kuinka kamalia ongelmia äidilläni oli. Minä olin se vahva ja reipas ja luotettava. Nyt olen pelkkä romu, vaikka harva päältä päin uskoisi.

Äitini on nykyään jonkinasteinen alkoholisti(kin), mutta viina ei ollut ongelma kun olin lapsi. Olen ajatellut, että voisin osallistua AAL-ryhmään, koska tunnistan itsessäni aikuisen lapsen piirteitä ja koska perheeni oli toimimaton. Ongelmana on vain se, että yhtään AAL-ryhmää ei ole sadan kilometrin säteellä. Al-anon-ryhmiä on, mutta ne tuntuvat rajaavan osallistumisen tiukasti alkoholin perusteella. Äitini kyllä juo nykyään, mutta hänen juomisensa ei ole minulle ongelma, vaan ne syyt juomisen ja muun rasittavan käytöksen taustalla. Tällä hetkellä välimmekin ovat poikki, joten en joudu edes elävässä elämässä tekemisiin hänen juomisensa kanssa.

Kysymys kuuluu siis, uskallanko ja onko minulla oikeutta mennä Al-anon-ryhmään. Mitä eroa Al-anonilla ja AAL:llä on?
surusilmä
 

Rohkaisen sinua....kun en itse uskalla.

ViestiKirjoittaja toverikaisa » 13 Huhti 2007, 16:54

Tietenkin voit. Uskallatko? Se sinun pitää itse päättää.
Tervetuloa tännekin.
terv. Kaisa
toverikaisa
 
Viestit: 93
Liittynyt: 06 Huhti 2007, 17:20
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja surusilmä » 15 Huhti 2007, 21:12

Kiitos! Yritän kerätä täällä rohkeutta. Ai niin, yksi kysymys joka on itselleni tärkeä: miten noissa ryhmissä suhtaudutaan "poikkeavaan" seksuaaliseen suuntautuneisuuteen? En ole itse hetero, en kaipaa mitään eheytysideologiaa enkä paheksuvia katseita jos puhun elämästäni avoimesti. Onko täällä ei-heteroita jotka ovat saaneet apua AAL- ja Al-anon-ryhmistä?
surusilmä
 

ViestiKirjoittaja vesiheina » 16 Huhti 2007, 08:47

Tervemenoa ryhmään!
Apua voi löytää niin monesta paikasta. Oma kokemukseni on, että mitä enemmän uskaltautuu ryhmälle antamaan, mitä enemmän tekee tuttavuutta niiden ihmisten kanssa ja uskaltautuu luottamaan, sitä enemmän ryhmästä ja siinä käymisestä on apua.
Al-Anonin ja AAL:n suurin ero on siinä, että AAL on avoin kaikille jotka kärsivät jonkinlaisista ongelmista lapsuutensa kokemusten vuoksi. Iso osa työstä kohdistuu omaan kasvuhistoriaan ja sen vaikutuksiin nykypäivän persoonaan. Al-Anon on ehkä enemmän suuntautunut tähän päivään, varsinkin alkoholin kanssa elävän ihmisen kanssa selviämiseen. Omaan itseensä keskittyminen, rohkaiseminen, itsetuntemus ja tyyneys on molemmille yhteistä.
Al-Anon ryhmä ei varmaan käännytä sinua pois, ja moni siellä todennäköisesti ymmärtää sinunkin kokemuksiasi. Jonkin ajan kuluttua voit ehkä harkita oman AAL-ryhmän perustamista omalle paikkakunnallesi. Et varmasti ole ainoa joka tällaisia asioita miettii.
Onnea matkaan!
Liisa
vesiheina
 
Viestit: 465
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 17:49
Paikkakunta: Joensuu

ViestiKirjoittaja kaisli » 17 Huhti 2007, 17:09

Hei surusilmä!
Olen itsekin uusi tulokas tällä foorumilla, enkä olekaan ennen tätä edes kirjoittanut mitään, vaan lukenut muiden viestejä ja pohtinut olenko oikeassa paikassa. Eli hyvä että sinä sait suusi auki sillä oma tilanteeni on hyvin samankaltainen. Täällä on törmännyt todella rajuihin kuvauksiin lapsuudesta alkoholistiperheessä! Itse en tosiaan ole kokenut mitään vastaavaa vaan oma lapsuuteni oli oikeastaan ylirauhallinen ja yksinäinen vanhempieni erottua kun olin kolmevuotias. Minäkin jäin asumaan epävakaan äitini luokse joka oli liian kiireinen ja työkeskeisyydessään uupunut kiinnittääkseen minuun huomiota. Hänen vapaa-aikaansa kuului kyllä runsasta alkoholinkäyttöä ja juhlimista mutta enpä minäkään joutunut hankeen pakenemaan vielä lapsena varsinkaan sen takia. Omasta mielestään hän varmaankin joi, ja juo muuten edelleen, ns.sivistyneesti.
Olen kuitenkin kärsinyt koko ikäni masennuksesta ja sosiaalisista peloista joiden synnyn syitä olen alkanut ymmärtää vasta parin viime vuoden aikana. AAl:stä olen ensimmäisen kerran saanut tietoa Tommy Hellstenin kirjoista ja nyt siis viimein täällä palstalla itsekin sitten. Täällä käsitellään tärkeitä aiheita suoraan ja asiallisesti mikä vaikuttaa todella lupaavalta, joten jatketaan!
T: Kaisli
kaisli
 

ViestiKirjoittaja annukka » 26 Elo 2007, 08:33

Ohjelmassa sanotaan, että ryhmä ( AA, Al-anon, AAL ) on saman arvoisten toveriseura rotuun, uskontoon tai poliittiseen suuntaukseen katsomatta. Seksuaalisuus voitanee liittää tähän listaan. Ainoa pääsyvaatimus ryhmään on sukulaisen tai läheisen alkoholiongelma. Kannattaa kokeilla!
annukka
 


Paluu Kysymyksiä AAL:stä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron