Ilmeisesti juo hautaan asti. Voinko tehdä asialle mitään, vai onko ihan turhaa yrittää saada toista raittiiksi? Olen mä koittanut viedä kaikkee mahdollista luettavaa alkoholismista, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos....

Isästäni en muista muuta, kuin sen että se kännispäin riehu ja me lähdettiin pakoon naapuriin. On niin ihmeellistä, kun muistaa ylipään lapsuudesta niin vähän. Oli mulla ihanat isovanhemmat. Ilman niitä mä tuskin olisin enään tässä. Olisin halunnut lapsena muuttaakin mummulle, muttei äiti antanut. Miksiköhän ei??
Aika pian isän kuoltua, äiti otti uuden kaverin. Hullun juopon... Sitä se katteli 10 v. ja sit vaihto. Parempi, ei väkivaltanen, mutta alkoholist...
Mulla on kolme sisarta. Kahdella niistä on mielenterveys/alkoholiongelma. Mä oon näihin päiviin asti luullu, että lapsuuteni ei ole vaikuttanut minuun millään lailla. Kunnes luin yhdestä perhelehdestä tästä asiasta ja itkuhan
siinä tuli. Aivan, kun olisi itsestään lukenu...
Jotenki näistä on vaan kauheen vaikee puhuu kenenkän kanssa kasvotusten. Mun miehenkin(26v.) isä oli alkoholisti ja tappo ittensä, ku mieheni oli 6v. mutta ei me niistä juurikaan keskustella..
Tunteet on niin sekavat. On sääliä, vihaa, rakkautta... Ei edes lapseslapset ole saanut lopettamaan juomista... En mä tie, musta tuntuu, et mä tukehdun, ku aattelen lapsuutta ja kaikkee... tulevaisuutta...
Toivottavasti jou jakso lukee...