Pitäisikö mennä ryhmään?

[Holly]

Olen pidemmän aikaa jo pohtinut ryhmään menemistä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Jännitän todella paljon sitä, että minun pitäisi puhua perheeni ongelmista useammalle ihmiselle - nykyään niistä ei tiedä kuin mieheni.

Olen siis elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni alkoholistiperheessä, ja vasta nyt 26-vuotiaana tajunnut, miten paljon se on vaikuttanut elämääni. Isäni juo edelleen usein, ja olen aina aivan lamaantunut huolesta, kun tiedän hänen juovan. Soittelen perään, varmistelen asioita, en saa mitään aikaiseksi, en jaksa keskittyä omiin hararstuksiini jne.

Olen varmaankin aika tyypillinen alkoholistin lapsi: ylihuolehtivainen, suorittaja,perfektionisti, eristäytyvä, vastuuntuntoinen, kiltti ja joustava. Olen ikäiseksini pärjännyt työelämässä hyvin, mun pitäisi olla "menestyjä", minkä takia näiden ongelmien kanssa eläminen tuntuu niin kuluttavalta. Masennustakin olen sairastanut, mutta siitä huolimatta painanut eteenpäin opinnoissa ja töissä. Juuri, kun kaiken pitäisi olla hyvin, murehdinkin menneisyyttäni ja huolehdin kohtuuttomasti isäni nykyisestä juomisesta.

Toivoisin pääseväni tilanteeseen, jossa voisin elää omaa elämääni huolehtimatta ihmisestä, joka on kuitenkin aiheuttanut minulle paljon kärsimystä lapsuudessani. Järki sanoo, etten voi hänen juomiseensa vaikuttaa, mutta tunnetasolla edelleen reagoin juomiseen. Voisiko ryhmään menosta olla apua?

[veijo]

Hei Holly,

Kyllä kannattaa mennä ryhmään!

Kaikkia varmaan kovasti jännittää ensinnäkin mennä ryhmään keskustelemaan ja sitten vielä kertoa noista "kielletyistä" asioista, joista ei ole kenenkään kanssa koskaan puhunut. Mutta pian se alkaa helpottamaan.

Ryhmässä on kaikilla ollut saman tyyppisiä ongelmia ja he ovat kokeneet sen eka kerran tuskan, joten he osaavat ottaa tulokkaan ystävällisesti vastaan.

Rohkeutta!

tv. veijo

[Krisse]

Kannattaa käydä ryhmässä ainakin kuuntelemassa ja tutustumassa. Palaverissa ei ole pakko puhua, eikä siellä tarkkailla tuletko uudelleen ja milloin.

Itse olin sinun ikäinen kun ensimmäisen kerran menin ryhmään ja muistan miten minua pelotti. Onneksi kaveri oli samassa jamassa ja yhdessä meneminen oli helpompaa. Mutta pian huomasin mikä vapauttava voima sillä on kun kohtalotoverit kertovat kokemuksistaan ja tukevat minua kun kerron omistani. Että tällaisiakin asioita voi puhua ääneen, ja nämä ihmiset ymmärtävät mistä puhun! Kukaan ei ota kantaa, kommentoi tai tuomitse. Ja kuten ohjelma sanoo, "aina on niitä joilla on ollut samanlaista". Minun toipumiseni alkoi kun eristäytyminen, salailu, suorittaminen ja kulissin ylläpitäminen oli turvallista lopettaa. Minä sain siihen voimaa ohjelmasta ja ryhmästä.

Vaikka aluksi meneminen voi olla hankalaa, suosittelen sitä lämpimästi. Olikohan Tommy Tabermann joka proosallisestin ilmaisi asian näin:

"Epäröinnin kynnyksellä mieti, paljonko rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä".

[Holly]

Kiitos veijo ja Krisse vastauksista! Ehkäpä uskaltaudunkin ryhmään lähiaikoina

Olen tosiaan aika hyvä pitämään kulisseja yllä, joten sen näyttäminen, ettei kaikki olekaan hyvin, on vaikeaa. Mutta kiitos tosiaan rohkaisusta!

[Piika]

Moi!

Mä olen kans miettinyt viime päivinä ryhmään menoa. Sen jälkeen, kun kuulin tällaisista ryhmistä. Vaikka mä en itse asiassa ole varsinaisesti alkoholistiperheestä, mutta olen silti kärsinyt siitä, että toinen vanhemmista on juonut. Siis ei ole ollut alkoholismia, mutta on käyttänyt alkoa ja lapsena koin sen hyvin ahdistavaksi, että vanhempi oli humalassa. En tiedä, johtuuko siitä vai jostain muusta mutta mullakin on hyvin monta noista alkoholistien aikuisten lasten piirteistä...

[Krisse]

Rohkaisen sinuakin menemään ryhmään, tutustumaan mitä sillä on tarjota. Ryhmät ovat myös toimimattomassa perheessä kasvaneille, eli alkoholismi tai sen vaikeus ei ole kriteeri ryhmään menolle. Tärkeintä on, että haluat toipua ja työstää lapsuuteen ja perheeseen liittyviä asioita vertaistuen avulla. Alku on hankalaa, mutta luultavasti yllätyt kun huomaat miten turvallinen ja lämmin ilmapiiri ryhmissä vallitsee!