Ateisti kokouksessa

Avoin kyselypalsta AAL:ään menemistä harkitseville ja uusille alkkareille. Alkkarit vastaavat.

Valvoja: webmaster

Ateisti kokouksessa

ViestiKirjoittaja Marja » 29 Syys 2008, 20:30

Hei vaan,

Kyselen sellaista, että mitä mieltä AAL on ateistin osallistumisesta ryhmään? Puhutaanko ryhmissä paljon vain Jumalasta ja Jumalan osuudesta toipumiseen, vai voiko ryhmään tulla ilman pelkoa siitä, että leimataan "ei-ikinä-toivu"-tyypiksi?

12 askelta painottaa hyvin paljon Jumalaa, mietin onko ateistille tarjolla vastaavaa, joka ei painottaisi Jumalaa, vaan ehkä omaa ymmärrystä?

:roll: Kunhan tässä mietin, uutena ja ihan kokemattomana ryhmässä kävijänä, että kunnioitetaanko todella, siis aidosti ja oikeasti, osallistujien uskonnollista vakaumusta, eikä puututa siihen? Olisi hieman tärkeempikin syy tulla kokoukseen, mutta pelottaa, että ilmapiiri olisi tuomitseva.

T.Ateistin vaimo :?
Marja
 

ViestiKirjoittaja vilppu » 29 Syys 2008, 21:20

Hei Marja!!

Itse olen lapsena saanut kommunistisen kasvatuksen ja kamppailin aluksi tuon saman asian kanssa. En tosin itse allekirjoita kommunististavakaumusta mutta tiettyä uskonnon vastaisuutta siitä on itselleni tullut.

Vaikka tekstissä puhutaan Jumalasta sellaisena kuin hänet ymmärrämme ja Korkeammasta Voimasta en ole itse kokenut että olisi väliä sillä mihin itse uskoo tai on uskomatta. Kyse on todellakin mielestäni omasta ymmärryksestä ja siitä että antaa itselleen mahdollisuuden toipua omalla tavallaan. Ryhmissämme käy monenlaisia ihmisiä jotkut ovat uskovia toiset ateisteja ja osa, kuten minä, sellaisia jotka eivät omasta mielestään kuulu mihinkään valmiiseen "luokitukseen".

Ryhmissä kävijöillä ei ole oikeutta mitenkään tuomita tai arvostella ketään minkään ajattelutavan tai uskonnollisen tai muun näkemyksen perusteella. Olen kokenut että kelpaan yhteisöön juuri sellaisena kuin olen jopa silloin kun en kelpaa edes itselleni. Toipumisessa on mielestäni kyse itsensä tuntemisesta ja omien käyttäytymismallien tiedostamisesta ja muuttamisesta. Askeleisiin ja perinteisiin liittyvä teksti on vain ehdotus toipumisohjelmaksi ja jokainen ottaa siitä minkä haluaa ja jättää loput.

Kolmannessa perinteessämme sanotaan mm. : "Olemme AAL:ssä luopuneet kaikista jäsenyyttä koskevista säännöksistä ja jättäneet jokaisen tulokkaan itsensä ratkaistavaksi, onko hänellä lapsuuden ihmissuhteista johtuvia vaurioita ja haluaako hän toipua niistä.
Ryhmissä ei koskaan rangaista tai eroteta ketään, ei pakoteta ketään maksamaan mitään, uskomaan mihinkään tai mukautumaan mihinkään." Ja juuri näin olen sen itse saanut ryhmässäni kokea.

Suosittelen että käyt ryhmässä kokeilemassa onko se sinun juttusi. Ja jos mahdollista käy kokeilemassa eri ryhmiä joista voit valita itsellesi sopivan. Vaikka ensimmäinen kerta ei olisikaan "unelmiesi täyttymys" kannattaa käydä useammassa palaverissa jotta saat laajemman kuvan toipumisohjelmastamme ja voit itse päättää onko se juuri sinun juttusi.

-Vilppu- 8)
vilppu
 
Viestit: 134
Liittynyt: 23 Tammi 2007, 20:10
Paikkakunta: vantaa

ViestiKirjoittaja a-p » 30 Syys 2008, 21:34

Hei,

Olen itse käynyt ryhmissä noin seitsemän vuoden ajan. En usko Jumalaan, enkä sen puoleen ateismiinkaan. Omalla kohdallani näiden vuosien aikana uskomukset ja ajatusrakennelmat ovat muuttuneet useaan kertaan monenlaisiksi. Mielestäni se kuuluu asiaan.

Tottakai ryhmissä saattaa olla ihmisiä, jotka ovat suvaitsemattomia, mutta heillä ei ole sen enempää oikeutta arvioida muiden henkistä tasoa tai toipumisen mahdollisuuksia kuin vaikkapa minulla tai sinullakaan..

Kehoitan vain rohkeasti osallistumaan muutamiin kokouksiin ja katsomaan miltä homma sinusta näyttää. Vaikka Jumalasta askeleissa puhutaankin, ei AAL:ssä ole oikeasti mitään muuta vaatimusta kuin halu toipua - Jumalan voi ihan vapaasti ignoorata jos siltä tuntuu. Myös ohjelman askeleista voi jokainen tehdä omia tulkintojaan. En koe omalla kohdallani mitään ristiriitaa askelten työstämisessä, vaikken Jumala-sanasta perustakaan. Itseasiassa Suomessa kirjallisuudessa käytetään vielä vähän vanhaa suomennosta askeleista. Nykyisessä muodossa kolmannen ja yhdennentoista askeleen loppu kuuluu: "God, as we undestand god" eli "Jumala sellaisena kuin me Jumalan ymmärrämme", sen sijaan että puhuttaisiin persoonallisesta "Jumalasta sellaisena kuin me hänet ymmärrämme".

Jos tämä asia kuitenkin ryhmissä arveluttaa, niin Suomessa on ainakin yksi 12 askeleen nettiryhmä, joka on tarkoitettu nimenomaan henkilöille joilla on hieman valtavirrasta poikkeava käsitys "Jumalasta" tai "Korkeammasta voimasta". Tässä osoite kaikille niille, joita asia saattaa kiinnostaa:
http://health.groups.yahoo.com/group/12osainenpolku/
a-p
 
Viestit: 348
Liittynyt: 10 Touko 2006, 13:12

ViestiKirjoittaja Marja » 01 Loka 2008, 08:43

Hei a-p ja vilppu ja kaikki muutkin,

Kiitos viesteistänne! Rohkaisevaa tekstiä :) Itse vain hieman ihmettelen, kun askeleissa on keskitytty niin paljon Jumalaan, eikä missään ole järjestöä/ryhmää, jolla olisi sama tarkoitus, mutta joka ei perustuisi uskoon.

Olen vain hieman huolissani, kun mieheni todella tarvitsee apua, mutta ei todellakaan lähde minnekään missä sitten keskitytään puhumaan Jumalasta. Sääli, ettei hän näe sen sanan ohi ja vain ignooraa sitä, kuten sanoitte, vaan jää siihen kiinni, eikä sitten suostu lähtemään "mihinkään hihhulijuttuihin" mukaan.

Oma käsitykseni Jumalasta on myös hieman erilainen, mutta olen hyvin henkinen ihminen, ja uskon oman uskon olevan toipumisprosessille tärkeä - lähinnä siis usko itseensä. Voiko tätä syvää uskoa itseensä olla, jos ei usko yhtään mihinkään?

Aurinkoa ja iloista syksyä teille!


:? :? :? :? :? :? :roll:
Marja
 

ViestiKirjoittaja a-p » 01 Loka 2008, 14:30

Marja kirjoitti:Hei a-p ja vilppu ja kaikki muutkin,

Kiitos viesteistänne! Rohkaisevaa tekstiä :) Itse vain hieman ihmettelen, kun askeleissa on keskitytty niin paljon Jumalaan, eikä missään ole järjestöä/ryhmää, jolla olisi sama tarkoitus, mutta joka ei perustuisi uskoon.

Olen vain hieman huolissani, kun mieheni todella tarvitsee apua, mutta ei todellakaan lähde minnekään missä sitten keskitytään puhumaan Jumalasta. Sääli, ettei hän näe sen sanan ohi ja vain ignooraa sitä, kuten sanoitte, vaan jää siihen kiinni, eikä sitten suostu lähtemään "mihinkään hihhulijuttuihin" mukaan.

Oma käsitykseni Jumalasta on myös hieman erilainen, mutta olen hyvin henkinen ihminen, ja uskon oman uskon olevan toipumisprosessille tärkeä - lähinnä siis usko itseensä. Voiko tätä syvää uskoa itseensä olla, jos ei usko yhtään mihinkään?

Aurinkoa ja iloista syksyä teille!


:? :? :? :? :? :? :roll:


No ei muuta kuin itse osallistumaan AAL-kokouksiin! Ehkäpä sinuun tarttuu sieltä jotain joka sitten auttaa miestäsikin. Jos miehesi on niin suuren avun tarpeessa niin luulisin sinunkin olevan jonkinasteisessa pulassa. Jos noita askeleita vilkuilet, niin ensimmäisen askeleenhan jokainen ottaa ihan itse - ei siinä vaimo tai veli voi auttaa.

Ainoa joka voi saada apua tällaisesta itseapu-ryhmästä kuten AAL, on se joka itse apua haluaa.

AAL kokoukset ovat kaikille avoimia, riippumatta siitä onko omassa lapsuudenperheessä ollut ongelmia vaiko ei. Monesti jopa käy niin, että vasta ryhmässä puheenvuoroja kuunnellessaan huomaa omassakin perheessään olleen jotain pielessä..
a-p
 
Viestit: 348
Liittynyt: 10 Touko 2006, 13:12


Paluu Kysymyksiä AAL:stä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron