Ryhmään menon vaikeudesta

Avoin kyselypalsta AAL:ään menemistä harkitseville ja uusille alkkareille. Alkkarit vastaavat.

Valvoja: webmaster

ViestiKirjoittaja Kristina » 24 Loka 2006, 09:49

Onko noin? Pitää sitten olla yhteyksissä täkäläiseen yhdyshenkilöön josko vaikka pääsis ryhmään. Kysyä rohkaisua, sitten kun joku tietää että olen menossa niin sitten on vähän niinku pakko mennä... Itsensä huijaamista :wink:
Kristina
 

ViestiKirjoittaja vesiheina » 24 Loka 2006, 10:18

Hei Kristina,
mene ihan rauhassa vaan. Ryhmään pääsee aina kun sitä tarvitsee. Suorituspakkoa ei ole. Jos ryhmässä puheenvuoron pituus mitataan kellolla, se on niiden turvaksi, jotka muuten epäröivät käyttää muiden kallista aikaa. Jos sanottava loppuu ennenkuin aika, voi sanoa että lopetan tähän, tai sitten antaa kaikkien mietiskellä rauhassa oman puheenvuoron loppuajan.
Useinhan se alkuun on sitä, että hyvä kun nimensä pystyy sanomaan, ja sitten puristaa ulos, että mie vaan kuuntelen tällä kertaa. Jokainen on kokenut samaa ahdistusta ryhmässä käynnin aloittaessaan. Me tiedämme ja ymmärrämme.
Tavallaan tässä joutuu hyväksymään senkin jutun, ettei olekaan sillä lailla ainutlaatuinen, ettei kukaan muu olisi kokenut samoja kamaluuksia. Ja silti on ainutlaatuinen muuten, arvokas ja ihmeellinen. Ja se mitä sisältä löytää ensin pelottaa, ja sitten sitä vaan ymmärtää ja oppii jopa arvostamaan.
Ole rauhassa se mikä olet!
Liisa
vesiheina
 
Viestit: 464
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 17:49
Paikkakunta: Joensuu

Ryhmään menon vaikeudest

ViestiKirjoittaja Tero » 29 Loka 2006, 14:08

Hmm..Taas mietin, haluaisinko mennä ryhmään..tänään tuntuu enimmäkseen hyvältä ja olen tyytyväinen elämääni. Ei siis ahdista. Miksi siis tarvitsisin ryhmää? Asun yksin, ja tunnen oloni ajoittain yksinäiseksi, mutta silti ryhmään meno on tuntunut viime aikoina entistä vaikeammalta - siitäkin huolimatta, että olen käynyt niissä jo useita vuosia. On vaikeaa luottaa itseensä ja siihen aikuiseen ihmiseen joka tekee päätöksiä sisälläni. Haavoittunut lapsi sisälläni kaipaa rakkautta ja huomiota sekä hyväksyntää. Ankara yliminä taas komentaa tiukalla äänellään ryhmään. Kaipaan selkeyttä näiden impulssien keskellä. Mitä siis muka "pitää tehdä" vai "mitä oikeasti tässä hetkessä kaipaan ja mikä on minulle pitkällä tähtäimellä hyväksi"?

Onpas nyt vaikea tehdä päätöksiä (tiedän että tämä on myös yksi masennuksen oireista :)...

Taidan menna kuitenkin.

Tero
Tero
 

ViestiKirjoittaja aikapaska » 31 Heinä 2007, 13:06

Itse näin AAL:n ilmoituksen sossun seinällä tuossa kesemmällä, ja innostuin välittömästi, vaikka olen kyllä hakeutunut psykologille ja psykiatrillekin juttelemaan. Tekisi hyvää jutella ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät vertaisena, eivätkä katso minua ammattilaisena. Ryhmään meno tyssäsi kuitenkin siihen, että AAL näyttää sitoutuvan kristinuskoon, joka ei ole uskontokuntani. Minulle tuntuu samalla tavalla vieraalta mennä kristittyjen vertaisryhmiin kuin jos menisin hindulaisten, juutalaisten tai islaminuskoisten ryhmiin... En usko heidän tavallaan, enkä tiedä miten se vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan, jos en suostu mukaan rukouksiin tai jos väitän vastaan useammissa perusasioissa. En pidä hyväksyttävänä sitä, että ihmisiä heikoimmilla hetkillään puhutaan (jopa aivopestään?) mukaan johonkin uskontokuntaan tai lahkoon.

En siis ole mennyt yhteenkään ryhmään. Olen löytänyt toivoni muualta kuin tarinoista ja hengellisistä kokemuksista (niitäkin olen kyllä elänyt). Jo se, että sossun seinällä AAL:lää mainostettiin poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomana porukkana on mielestäni harhaanjohtamista, sillä nettisivuiltakin näkee, että kristittyjen Jumalastahan tässä on kyse. Se ei ole sitoutumattomuutta, jos sanan "sitoutumattomuus" sisältö on kellekään epäselvä.

Olisi vähintäänkin toivottavaa, että ainakin ilmoituksissa kerrottaisiin mistä tässä on kyse, kiertelemättä ja kaartelematta. En varmasti ole ainoa, joka on saanut toivonpilkahduksen AAL:stä ja joutunut tarkemmin tutustuessaan pettymään ja tuntemaan tulleensa huijatuksi. AAL on varmasti oikein hieno asia, ja varmasti tekee useiden ihmisten elämästä siedettävämmän, sitä en halua kyseenalaistaa. Ja ymmärrän kyllä senkin, ettei kaikkia voi ottaa huomioon, mutta toivoisin että löytyisi ryhmä, jossa ei tarvitsisi ajautua noloihin tilanteisiin tai joutua kyseenalaistamaan muuten hienon idean muutamia peruspilareita.

Jumala pelastaa jotkut meistä, mutta on myös niitä, jotka etsivät lievitystä tämän maailman asioista, kuten luottamuksesta omiin voimavaroihin, anteeksiannosta (ilman taivaallista välittäjää) sekä luottamuksesta toisiin ihmisiin ja tulevaisuuteen. Näihin asioihin voi todellakin uskoa myös ilman Jeesuksen tai Jumalan sekaantumista niihin, vaikka varmasti useat ovat kanssani eri mieltä. En ole kristinuskonvastainen, mutta fakta on, etten ole kristitty. Siksi minua harmittaa AAL:n sitoutuminen, ja siksi kirjoitan tämän palautteen. Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne asiasta. Jos ryhmään voi tulla, vaikka ei halua rukoilla tai vaikka ei voi hyväksyä jumaliin vetoamista, tulisin sinne mielelläni.

Pyydän teitä vielä lukemaan tämän uudestaan, jos suutuitte tai tunsitte uskoanne loukatun, sillä se ei ole tarkoitukseni. Puhun omasta puolestani, ja minä en vain yksinkertaisesti ole kristitty. Se ei ole Jumalan tai Jeesuksen tai kenenkään teidän syy, enkä hyökkää mitään osapuolta vastaan. Esitän vain näkemykseni ja mielenharmini liittyen AAL:n sitoumuksiin, sillä vertaisryhmä vaikeissa perheoloissa kasvaneille on mahtava idea. Toteutustapa vain herättää epäilykseni. Voiko ryhmään tulla, vaikkei ole kristitty, eikä ole innostunut rukoilemisesta tai Jumalan palvonnasta vähimmissäkään määrin?
aikapaska
 

Ryhmään vaan...

ViestiKirjoittaja vilppu » 31 Heinä 2007, 16:10

Hei aikapaska!!

Itse olen lapsuudessani saanut täysin kommunistisen kasvatuksen. En ole kristitty, enkä kuulu mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan. En tosin ole kommunistikaan. Mikä lie olenkaan? Olen alkoholistin aikuinen lapsi! ;)

Olen käynyt ryhmässä melkein vuoden ja pärjään ihan hyvin vaikka välillä puhutaankin jumalasta ja korkeammasta voimasta. Itse saan päättää uskonko vai en. Joskus jotkin asiat särähtää korvaani mutta kukaan ei voi ryhmässä pakoittaa ketään mihinkään. Minulle jumala on vain sana, yksi muiden joukossa. Askelissa puhutaan jumalasta, uskosta ja oman tahdon luovuttamisesta korkeamman voiman käsiin. Minua ne eivät ole estäneet toipumasta.

Kun menin ensimmäistä kertaa ryhmään olin niin rikki ja paskana etten enää jaksanut välittää siitä että ohjelmassa puhutaan asioista jotka kalskahtivat korvaan. En ole koskaan kokenut joutuneeni tekemään tai sanomaan ryhmässä mitään mikä ei olisi ollut oma tahtoni.

Ryhmässä jokainen kävijä saa päättää miten osallistuu kokouksen kulkuun . Oman puheenvuoronsa saa olla hiljaa. Rukouksiin ei ole pakko osallistua yms.

Toivottavasti joskus voitat ennakkoluulosi ja pääset ryhmään. Ja toivottavasti voit jatkaa ryhmässä vaikka ohjelmassa käytetäänkin sanoja joita et voi allekirjoittaa.

Jumala on vain sana.

-Vilppu-
vilppu
 
Viestit: 134
Liittynyt: 23 Tammi 2007, 20:10
Paikkakunta: vantaa

ViestiKirjoittaja johku » 02 Elo 2007, 09:33

Hei hei!

Tuskinpa tuosta kukaan loukkaantuu, luulen. Uskon asiat ja kaikki muutkin asiat ovat jokaisen oma asia, ja AAL:ssä jokainen saa olla täysin sellainen kuin on. Me rakastamme sinua silti. Totta on, että historian vuoksi tuota sanaa vielä käytetään jossain kohti, mutta painotetaan kuitenkin sitä, että siitä voi jokainen muodostaa ihan oman käsityksensä. Se todellakin on vain sana, jonka voi korvata ihan millä asialla vain itse haluaa.

Itselläni oli hankaluutena uskoa mihinkään heikoimmalla hetkelläni. En vain nähnyt valoa missään, elämä oli liian synkkää. Muutaman kerran ryhmässä käytyäni alkoi hyvä olo valtaamaan sisimpäni: en ole yksin tämän asian kanssa. Ja silloin korkeampi voima näyttäytyi minulle ryhmäläisteni muodossa. Toisaalta se olisi voinut olla vaikka se pöytä, jonka ympärille kokoonnuimme kahdesti viikossa, mutta pääasia oli, että se oli itseni ulkopuolella oleva asia. Minä en rikkinäisenä ihmisenä olisi osannut ratkaista pahaa oloani omalla rikkinäisellä mielelläni. Piti antaa jonkun muun käsiin elämäni, hellittää itse vääntämästä ja junailemasta asioita. Ja siitä ne mielen kahleet alkoi sulamaan, minä opin huomaamaan sairaita käyttäytymismallejani ja hellittämään mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, mitkä ennen sai taivaan tipahtamaan aina niskaan.

Rohkeutta kaikille epäröijille astua kokoukseen ja ottaa sieltä mitä haluaa ja jättää loput. Jättää ne sanat, jotka ei omaan korvaan istu. Ollaan avoimin mielin.
johku
 
Viestit: 12
Liittynyt: 23 Touko 2006, 20:50

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja Tyhjyys » 09 Touko 2012, 07:51

Minunkin on vaikea mennä ryhmään, sillä omalla paikkakunnallani ei ole AAL-ryhmää eikä Al-Anonia eikä mitään muutakaan.

aikapaska kirjoitti:Jo se, että sossun seinällä AAL:lää mainostettiin poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomana porukkana on mielestäni harhaanjohtamista, sillä nettisivuiltakin näkee, että kristittyjen Jumalastahan tässä on kyse.


Jeesus ei usko minuun, koska hän ei ole vastannut rukouksiini siitä, että pääsisin irti tästä hulluudesta, joten en minäkään ole innostunut hänestä, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla muunlainen uskovainen. Kristinuskolla vain sattuu olemaan monopoli tällä alueella. Se on vähän niin kuin nämä vaatekaupat, jotka eivät myy lainkaan minulle sopivia vaatteita. Ei se tarkoita sitä, että minun pitäisi alasti kulkea.

Minä en kyllä näe, että nettisivuilla sanottaisiin, että on kyse kristittyjen jumalasta. Voisitko näyttää sen kohdan minulle?
Tyhjyys
 
Viestit: 2
Liittynyt: 09 Touko 2012, 05:56

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja enja » 09 Touko 2012, 09:26

Uskonnottomaksi kasvatettuna minuakin aluksi häiritsi ajatus että ohjelma ja ryhmä olisi tarkoitettu vain kristinuskoisille. Nykyisin ajattelen niin, että koska Suomessa ryhmissä kävijöistä suurin osa on kristinuskoisia, niin tietystikin moni kokee ohjelman mainitseman korkeamman voiman kristinuskon jumalaksi. Minusta ohjelma on kirjoitettu niin ympäripyöreästi, että sen mukaan saa kyllä väännettyä KV:n minkä tahansa uskon mukaiseksi jumaluudeksi. Ja hyvä niin. Jos joku löytää ohjelmasta oman uskontokuntansa jumalan auttavana ja parantavana voimana, niin sehän on vain hyvä, mutta omaa oppiaan ei pidä tietenkään tuputtaa toisille ainoana oikeana totuutena. Tuputtamista olen kohdannut enkä kokenut sitä hyväksi, mutta sen kautta aloin nähdä ettei ryhmissä mitään täydellisyyksiä käy. Joten sielläkin olen vastuussa itsestäni eli otan minkä haluan ja jätän loput, esim. kaikenlaisen uskonnolliseksi käännyttämiseksi kokemani sivuutan ilman syyllisyyttä :)
enja
 
Viestit: 3
Liittynyt: 13 Maalis 2012, 08:39

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja vesiheina » 09 Touko 2012, 09:43

Ohjelmassa puhutaan korkeammasta voimasta, jonka jokainen saa käsittää millaiseksi haluaa. Lyhyyden vuoksi käytetään myös jumala-sanaa. Itse olen sitä mieltä, että koko jumala-sana ei meidän teksteihin kuulu, koska se on niin kristinuskoon sidoksissa.
Ja jos hiukan tarkastelee itseään, niin ehkä yhteen sanaan kompastuminen on osa välttelyä? Tää työ jota joutuu tekemään, kun yrittää olla rehellinen itselleen, ja tutkastelee oman elämän tuskallisia kokemuksia, on sellaista ettei kukaan oikein innosta hihkuen siihen ryhdy. Mikä tahansa tekosyy voi silloin tuntua pelastukselta. Oma paska on joskus niin turvallisen tuttua, ettei siitä pystykään hankkiutumaan eroon. Ja siihen lankeaa aina uudelleen.
vesiheina
 
Viestit: 464
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 17:49
Paikkakunta: Joensuu

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja miisi » 23 Heinä 2012, 14:52

Tarkoitus olisi mennä ryhmäkokoukseen viikonloppuna ensimmäistä kertaa.Tunnistin itseni ja ongelmani viisitoista osaisesta aal-ongelmalistasta.Joka kohta suoraa mun elämästä.Mä haluan asian käsitellä ja työstää,kenties toipuakkin.Raskasta elämä on ollut.Jonkinlainen kivi vierähti sydämmeltä kun luin etten ole ongelmieni kanssa yksin.Jännityneenä mutta toiveikkaana kokoukseen :)
miisi
 
Viestit: 1
Liittynyt: 20 Heinä 2012, 21:06

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja Pirpana » 24 Heinä 2012, 13:54

Hyvä Miisi :) Haluaisitko kertoa minkälainen kokemuksesi oli :)
Innolla omaa ryhmääni odottava Pirpana :)
Vapaus ei ole päämäärä, se on matka.
Minä olen vapaa.
Minä julistan sen <3
Pirpana
 
Viestit: 167
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 18:59

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja liinuliini » 04 Elo 2013, 16:40

Mä olen sellainen satunnaiskävijä, mutta toivoisin kykeneväni käymään useammin ryhmässä. Se on niin vaikeaa. On kertoja, jolloin kaikki menee hyvin eikä nouse ajatuksia siitä että "puhuinkohan mä nyt ihan tyhmiä" tai "olikohan mulla nyt oikeutta puhua tästä asiasta"... jotenkin kiertävän puheenvuoron osuessa omalle kohdalle se joku ääni takaraivossa sanoo "sulla ei ole oikeutta käyttää muiden ihmisten aikaa siihen että puhut sun ongelmista". Samasta syystä mä sulkeudun myös ystäviltäni... en halua viedä heidän aikaansa valittaakseni omista jutuistani.

Lisäksi mä koen erään ryhmäläisen taholta jonkinlaista painostusta. Mun oloni on jostain syystä (ilmeisesti peilaan hänestä jotain traumaa) hänen seurassaan turvaton ja lakkasin käymästä ryhmässä koska voimat loppui suhteessa tähän ihmiseen. Vuoden tauon jälkeen ensimmäistä kertaa ryhmään mennessäni kohtasin saman tilanteen; samainen ryhmäläinen totesi minulle muiden läsnäollessa että: "et soittanut mulle koskaan siitä kahville menosta". Mua alkoi heti ahdistaa ja tunsin niinkuin olisin jättänyt hänet pulaan tai syrjinyt... kiusannut jopa. Kuitenkin se joku traumatisoitunut osa mussa ei salli mennä kahville... se ei tunnu turvalliselta. Sain ryhmässä kieltäydyttyä sen illan kahvikutsusta, mutta minulle esitettiin samalla kutsu koskien seuraavaa viikkoa. Lopulta monta päivää asiaa pohdittuani laitoin hänelle viestin jossa kerroin etten traumojeni takia koe että voisin kahville lähteä mutta että toivon sen joskus menevän ohi ja kiitin häntä siitä että hän tarjosi minulle mahdollisuutta tavata ryhmän ulkopuolella. Kerroin että vastakkaisen sukupuolen kanssa asioiminen on hankalaa minulle ja että toivon ettei hän ota asiaa henkilökohtaisesti. Vastausta en saanut ja nyt olen taas samassa tilanteessa: tänään olisi ryhmä, mutta minulla ei ole voimaa kohdata häntä. Tiedän että olen itse itselleni esteenä mutta en vain löydä tarvitavaa vahvuutta kohtaamiseen. Ehkä ensi viikolla...
liinuliini
 
Viestit: 5
Liittynyt: 02 Elo 2013, 12:21

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja Pirpana » 05 Elo 2013, 16:18

Minusta sinä toimit hienosti. Aikuisesti ja kypsästi. Ole ylpeä itsestäsi.
Tunnetko ryhmästäsi muita, saman sukupuolen edustajia? Voisit pyytää jotain olemaan vaikka vierelläsi, kun tämä ihminen tulee juttelemaan kanssasi. Se luo turvaa alkuun, ennen kuin saat voimaa olla sitä mieltä kuin olet toisten tunteista riippumatta.
Minulla oli sama vaikeus alussa. En yksinkertaisesti ymmärrä miehiä, oman isäsuhteeni takia.
Pikkuhiljaa se muuttuu, lupaan :)

Kun käy ensikertoja ryhmässä, tuleekin kamala olo, ja pelko onko puhunut liikaa. Niinhän meidät kaikki on opetettu. Älä luota, älä tunne, älä puhu. Sitä vastaan kannattaa taistella. Sitä ilman me pärjäämme paremmin.

Voima halaus sinulle <3
Vapaus ei ole päämäärä, se on matka.
Minä olen vapaa.
Minä julistan sen <3
Pirpana
 
Viestit: 167
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 18:59

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja liinuliini » 05 Elo 2013, 16:42

Kiitos Pirpanalle kannustuksesta <3! Ehkä tämä voisi olla oikea hetki kääntyä jonkun puoleen joka voisi minua hiukan tsemppailla asian kanssa. Toive kuitenkin olisi että tilanteen saisi ratkaistua muuten kuin pakenemalla... kai ne pelot pitää kohdata vaikka ne olisivatkin epätodellisia. Ryhmässä on hyvä toipua kun ympäristö tuntuu turvalliselta joten kai sitä täytyy vaan vahvistaa omia rajojaan ja pyytää se henkinen tuki niiden näkyväksi tekemiseen.
liinuliini
 
Viestit: 5
Liittynyt: 02 Elo 2013, 12:21

Re: Ryhmään menon vaikeudesta

ViestiKirjoittaja vesiheina » 15 Elo 2013, 23:44

Joskus voi auttaa, että harjoittelee vastauksia etukäteen itsekseen tai vaikka peilin edessä.
Voi esimerkiksi sanoa että: - Niin, en niin.
Savolaisuus on aina valttia, jos ei halua ihan selvään sanoa mitään:
- tuota, joo, niinpä.
- empä ossoo sannoo
- mitenkähän tuo lienee
- ottia tuota
- oiskoon tuo noin?
- enpä tuota tiijä
Aina voi myös sanoa: -Hm.

Ei kiitos, ei nyt, ehkä myöhemmin, sori, en pääse, joskus toiste, valitettavasti nyt ei käy, katellaan myöhemmin, en oikein jouda, tulisin mielelläni, mutta nyt en voi. tai vain Kiitos ei.
Aina ei tarvii selittää, varsinkaan jos pitää sanoa Ei.
Hm, mahtoikohan tää nyt enää kuulua keskustelun linjaan... keskiyön aikaan tulee järkevimmät kommentit...
vesiheina
 
Viestit: 464
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 17:49
Paikkakunta: Joensuu

EdellinenSeuraava

Paluu Kysymyksiä AAL:stä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron