
Minulla on ollut aina todella huno itsetunto.Lapsena itkin aina paljon ja minua syrjittiin (aikuiset ja lapset) sen vuoksi. Nykyään en pysty itkemään enkä näyttämään tunteitani ja pelkään, että se vaikuttaa lapsiinikin. Yritän olla täydellinen äiti ja haluan, että lapset ovat onnellisia.
Itse olen piiloutunut naamion taa ja esitän olevani itsevarma ja vahva, vaikka todellisuudessa olen edelleen se pelokas pikkutyttö.
Haen jatkuvasti hyväksyntää, varsinkin esim. töissä niiltä vahvoilta ihmisisltä. Enkä kestä nekatiivista kritiikkiä, mutta kun sitä saan, pysyn kovana, ehkä valehtelen: syytän muita...
Olen niin pettynyt äitiini... olen jopa suunnitellut muuttavani toiseen kaupunkiin, kuten siskoni. Hänellä se on "auttanut" Onko kokemuksia? Auttaako?? Äitini on niin montakertaa sanonut, että nyt loppu juominen ja aina minussa herää toivo, kunnes taas petyn. Oli hän kerran kolme kuukautta juomatta, kun minä ostin kotipaikan ja hän miehensä kanssa osakkeen. Oli niin paljon touhua...
Mutta taidan vaan hakata päätäni seinään, kun luulen, että 22v. juonut voisi raitistua...
[/b]