AAL:n sanoman saattaminen

[saran]

Olisi kiva kuulla, millä tavalla ihmiset on saattaneet AAL-sanomaa ympäriinsä, ja missä? Onko jossain tapana viedä esim. laitoksiin, ja miten, ja minkälainen vastaanotto on ollut?
Minne olette jättäneet esittelylehtisiä?

[Pirpana]

Nurmeksen ryhmä vei julisteita mielenterveyspuolelle, sossuun, terveyskeskukseen yms.
Lisäksi tempaisemme aina välillä vähän näyttävämmin.
Jos aiheeseen sopivia elokuvia tulee, viemme tiskille flaiereita yms.
Paikallislehdessä on sopivin väliajoin ilmoitus palaverista.

Näillä nyt ei paljoa porukkaa ole tullut, mutta viidakkorumpu eli sanan jakaminen, on ollut se kaikkein tehokkain ja parhain keino.

[elviira]

Onko AAL:llä käytössä kokemuskouluttajia/oppaita?
Heillä olisi se oma kertomuksensa aal-menneisyydestä ja sen kanssa voisi käydä milloin missäkin (sote-tapahtumat, mt-yhdistysten teemapäivät, kirjastojen elävä kirja -tapahtumat, oppilaitokset, jne.) kertomassa siitä miten osallistuminen AAL:n tapahtumiin on helpottanut elämää.

Sillä erittäin hyvin piilotettuna tämä järjestö työtään tekee.

[vesiheina]

Tuo on kyllä loistava idea Elviira!
Tarvetta varmaan olisi.
Ongelmana on vain se, että päinvastoin kuin esim. AA:ssa, jossa ihmiset jatkavat ryhmissä käymistä usein loppuelämänsä, meillä aal:ssä usein käy niin, että kun hieman toivutaan, jättäydytään toiminnasta pois. Eli juuri ne, joilla olisi tuota toivomaasi kokemusta.

Ehkä siitä huolimatta voisimme yrittää ottaa tuon tavoitteeksi. Kokemuskouluttaja. Tiedän että esim. Al Anonilla, alkoholistien läheisillä, on ihmisiä, jotka tekevät juuri tuota työtä mistä puhut. Myös palvelevasta puhelimesta olemme haaveilleet kauan, mutta emme ole saaneet osallistumista aikaiseksi.

Anonymiteetin suojelu on joskus otettu niin tiukkapipoisesti, ettei ole ollut mitään yhteystietoja, kelle soittaisi, ja niin sitä pysytään piilossa. Mutta nykyisin ryhmillä jo on esillä yhteyshenkilöiden numeroita.

Mutta että tavoitteen voisi saavuttaa, se on ensin asetettava. Asia on tehtävä näkyväksi ja otettava työn alle, edes omaan mieleen muhimaan.

Järjestönä meillä ei ole ollut minkäänlaista virallista linjausta tuollaisesta toiminnasta. Jokainen ryhmä on yksin tehnyt mitä on jaksanut. Keskitettyä tiedotusta on ollut vain viiden vuoden välein, 20v. ja 25-vuotisjuhlan alla, jolloin lähetettiin lehdistötiedotteita runsain mitoin. Kyllähän meidän toimintamme on mielenterveystyötä, ennalta ehkäisevää, hoitavaa ja kuntouttavaa, ja päihdetyötä myöskin.

[elviira]

Joensuussa OK-koulutuskeskuksella on juuri menossa tuollainen Kokemuskouluttaja-koulutus, joka kouluttaa erilaisten sote-yhdistysten väkeä kertomaan 10 minuuttia tai puoli tuntia tai tunnin verran omasta kokemuksestaan jonkun sairauden, kipeyden tai muun vaikeuden kanssa.

Koulutuksen järjestäjä saattaisi ottaa viimeiseksi koulutuspäiväksi jonkun AAL-ihmisen kuuntelemaan kertomuksia, jotta niitä sitten voisi aikanaan itsekin kertoa tai opettaa muita kokoamaan ja kertomaan omaa tarinaansa. Ja asiaan on tulossa jatkokoulutustakin.

[Missa]

Me Karjaalla käytiin mm. nuorten työttömien työpajalla kutsuttuina kertomassa AAL-ryhmistä jakaen tilaisuudessa omat kokemuksemme. Lisäksi tänään näin ilokseni meidän flyerimme mielenterveystoimiston seinällä oikein kehystettynä ja punakynällä alleviivailtuna Muuten olemme yrittäneet saada aika ajoin paikallislehtiin juttuja.

Yksi ajatus olisi se, että voisimme lahjoittaa kirjastoihin yhden kappaleen punaista kirjaa? Tämä oli vaan oma ideani.

[vesiheina]

Muistaakseni myös Oulussa ja Jyväskylässä on tehty tehoiskuja kaikenlaisiin paikkoihin, ja tehty repäistäviä muistilippusia kauppojen ilmoitustauluille. Näidenkin pohjat oli ennen aal-nettisivuilla kaikkien ryhmien käytettävissä. Kaikki tää toiminta on aina hienoa!

Mutta tietysti olisi upeaa, jos olisi joku keskus-instanssi joka aina muistuttaisi nämä vuotuiset teemaviikot ja päivät medialle, ja avustaisi ryhmiä tiedotustyössä, ja välittäisi yhteystietoja luennoitsijaa tarvitseville. Nettisivujen yhteystieto-luettelo on kyllä jo hieno!

*** Aal:stä kertominen voi olla aika helppoa, kun ryhmässä on kuitenkin jo tottunut puhumaan. Oma tarina on aina paras ja tosi, ei tarvii esittää mitään.

Meilläkin mietittiin siitä lähtien kun kirja tuli, että pitäisi lahjoittaa se kirjastolle.
No, viimein se tuli tehtyä. Eilen. Rouva tiskin takana oli, että: Anteeksi mitä haluatte? Lahjoittaa tämän? Ja mie, että joo.
Ja tänään lähtee kirja Pyhäselän vankilan kirjastoon. On jo paketissa ja auton penkillä. Töiden jälkeen pitää vielä selvitä postiin, mutta ei se viimeinen vaihe voi mahdoton olla enää.

Joka ikinen askel eteenpäin, vaikka millin mittainen, on askel eteenpäin.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
'Meidän on oltava se muutos, jonka haluamme maailmassa nähdä', sanoi Gandhi.