Uusi tulokas esittäytyy

Avoin kyselypalsta AAL:ään menemistä harkitseville ja uusille alkkareille. Alkkarit vastaavat.

Valvoja: webmaster

Uusi tulokas esittäytyy

ViestiKirjoittaja Ultramariini » 05 Helmi 2012, 22:32

Päätin tulla ryhmään luettuani sivustoa ja tunnistin itseni monesta kohdasta joka koski tuhoisia käyttäytymismalleja. Olen käynyt alkoholistien läheisten tukiryhmässä joka kesti n. 3 iltaa, ei siis ollut varsinainen AAL- ryhmä ja tällä hetekllä en kuulu mihinkään "fyysiseen " tukiryhmään.

Olen 22- vuotias nainen. Elin lapsuuteni perheessä jossa isä oli alkoholisti. Hän oli ns. tuurijuoppo jolla oli viikkojen juomisputkia, jolloin hän ei mennyt töihin eikä peseytynyt ja loukkasi itsensä toisinaan.Äitini joutui hoitamaan häntä ja minä olin myös äitini kuuntelija ja otin aikuisen roolin. Lapsuuteeni kuului jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta ja pettymykset isäni rikkomista lupauksista. Nykyisin myös veljeni on alkoholisti.

Isäni sairastui vakavasti ja parantui alkoholismistaan, jolloin puhuimme asiat selviksi hänen kanssaan. Hän kuoli kaksi vuotta sairastumisensa jälkeen. Katkeruutta isääni kohtaan minulla ei ole. Kaikesta huolimatta meillä on ollut aina hyvät välit, sillä selvinpäin hän oli todella turvallinen ihminen ja perheen pää ja rakastin häntä paljon. Juomisen olen antanut anteeksi. Rauha hänen sielulleen.

Kävin surun ja ahdistuneisuuteni sekä muiden tuolloin käsittelemieni asioiden vuoksi terapiassa 4 vuotta. Alkoholismitaustan käsittely jäi silloin kuitenkin taka-alalle.

Vaikka en ole isälleni vihainen hänen alkoholismistaan enkä muutenkaan muistele niitä aikoja tietoisesti, huomaan silti käyttäytymisesäni jäljet joita elämä alkoholistiperheessä tai Tommy Hellstenin mukaan virtahepoperheessä on minuun jättänyt

Oma persoonani on usein kadoksissa, olen helposti "vietävissä" ja mukaudun helposti toisten ihmisten tunteisiin ja otan helposti kuuntelijan ja pelastajan roolin. Tunnen syyllisyyttä jatkuvasti, luottamus tulevaisuuteen on heikkoa. Myös itsetuntoani on helppo horjuttaa.

Tunteiden tunnistaminen on vaikeaa ja usein ainoa tunne on ahdistus. Pelkään myös vastuuta ja rakkautta jonka koen velvollisuutena. Tämä vaikeuttaa parisuhdettani. Reagoin itkulla useimpaan ikävään asiaan ( kuten lapsi) Tämä vaikeuttaa työelämääni sillä kritiikin vastaanottaminen on todella vaikeaa.

Toivon että saan apua näistä keskusteluista ja voin auttaa myös toisia omalta osaltani.
Ultramariini
 
Viestit: 7
Liittynyt: 05 Helmi 2012, 18:54

ViestiKirjoittaja vilppu » 06 Helmi 2012, 14:03

Olet lämpimästi tervetullut seuraamme!!

Tarinasi kuulostaa kovin tutulta. Itse olen käynyt nyt reilu 5 vuotta ryhmässä ja olen saanut siitä valtavasti tukea elämääni. Olen oppinut huomaamaan mitkä käyttäytymistapani ovat haitallisia minulle ja lähimmäisilleni ja saanut niitä jopa muutettua. Edelleen tulee kompuroitua mutta huomattavasti vähemmän ja harvemmin kun aiemmin.

Tämä on koko elämän läpi kantava prosessi, onneksi. Voin käydä ryhmässä aina kun on huono viikko ja myös silloin kun elämä rullaa omalla painollaan. Aina olen tervetullut juuri sellaisena kuin olen puuteineni ja vahvuuksineni.

Aurinkoa elämääsi!

-Vilppu- 8)
vilppu
 
Viestit: 134
Liittynyt: 23 Tammi 2007, 20:10
Paikkakunta: vantaa

ViestiKirjoittaja Pirpana » 06 Helmi 2012, 20:14

Sinulla on paljon viisautta, vaikka iältäsi oletkin hyvin nuori. Olet joutunut käymään läpi melkoisia myllerryksiä.
Jo se, että tunnistat käyttäymisessäsi merkkejä, jotka haittaavat "normi"elämääsi on merkki, että jotain on jäänyt kesken.

Tervetuloa porukkaan. Voimia ja jaksamisia. Täällä saa olla juuri niin hajalla kun tuntee olevansa ja sinut hyväksytään silti. Opit rakastamaan meitä hyvin erikoisella tavalla, samalla tavalla kuin me rakastamme sinua jo nyt. Arvostavasti ja ymmärtäen.

Iso halaus <3
Vapaus ei ole päämäärä, se on matka.
Minä olen vapaa.
Minä julistan sen <3
Pirpana
 
Viestit: 167
Liittynyt: 07 Joulu 2011, 18:59


Paluu Kysymyksiä AAL:stä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron