Kirjoittaja vesiheina » 29 Loka 2010, 20:28
Hei nemivoltti,
jos ryhmään menet, olet jo voittanut itsessäsi eristäytymisen tarpeen, eli muiden ihmisten pelon. Ja toisaalta, ei se ehkä ole sinun ongelmasi ollenkaan.
Mutta mikä se sitten lieneekään, niin samanlaisia on meillä muillakin.
Jumalaan uskominen ei ole millään lailla pakollista, niin kuin ei juuri mikään muukaan. Ei ole pakko ottaa toista kädestä tai halata, ei ole pakko puhua. Se mikä on pakko, on se ettei keskeytä tai kommentoi toisen puhetta. Jokainen puhuu oman totuutensa.
Askeleet on vain ehdotus toipumisohjelmaksi, jokainen ottaa niistä minkä voi. Mutta ne on hyvänä apuna, ja auttaa edistymään toipumisessa. Monia muitakin apuja on, ja kaikkien käyttäminen on ok. Oma tuntemus kertoo onko ne itselle hyviä vai ei.
Jokaisella on mahdollisuus parantaa itseään ja auttaa itseään toipumisessa, eikä sitä tarvitse tehdä yksin, kun menee ryhmään.
Olet lämpimästi tervetullut!
Liisa